Arkisto | maaliskuu, 2010

Ensimmäinen uunista ulos

20 Maa

Blogi ei aloita itseään, joten tämäniltaisen partiotapaamisen innoittamana tässä se on: Suomen Partiolaisten toisen Etvo-vapaaehtoisen ensimmäinen puolivirallinen blogi-postaus. Tarkoituksena olisi kertoa ennen kaikkea Woomal-hankkeesta, kehitysyhteistyön todellisuudesta ja myös elämästä Senegalissa. Tervetuloa kaikille lukijoille, ja sama wolofin kielellä: dalal ak diam!

Lähden täyttämään edellisen etvon, Hannan jalanjälkiä Senegalin hiekassa Woomal-hankkeen parissa hikoillen. Woomal on Suomen Ulkoasiainministeriön suurelta osin rahoittama Suomen ja Senegalin partiolaisten kehitysyhteistyöhanke, joka keskittyy toisaalta  ympäristökasvatukseen ja toisaalta pienluottoihin paikallisten tulonhankintamahdollisuuksien parantamiseksi.

Atlantin tyrskyävät rannat kutsuvat reilun viikon päästä, maanantaina 29.3. Pakattavat tavarat ovat päässä mietittynä ja lattialla levällään, malarialääkkeet pitäisi vielä hankkia ja ihmisiä hyvästellä, eikä tietenkään taaskaan tunnu vielä siltä, että olisi lähdössä yhtään mihinkään loskaisesta Helsingistä. Lähtöpaniikki iskenee sitten sunnuntai-iltana…

Palauttaakseni mieleen miltä Senegal oikeastaan näyttikään katselin vanhoja valokuviani maaliskuulta 2007, jolloin vietin maassa reilun viikon turistina matkaillen lähinnä Dakarissa ja St-Louisissa. Kuva on idylliseltä Ile de Goréelta, Dakarin edustalla sijaitsevalta pieneltä saarelta, ja muistan palelleeni tuona maaliskuisena aamuna tuulessa ilman takkia. Eilen illalla lueskelin myös Lonely Planetin Senegal-oppaan orientaatio-osiota. Wolofia ehdin todennäköisesti preppaamaan vasta lentokoneessa, mutta kieltä oppii joka tapauksessa parhaiten puhumalla ja etenkin virheitä tekemällä.

Blogiin kirjoittaminen kuuluu myös viestinnällisiin työtehtäviini hankehallinnon, seurannan ja raportoinnin lisäksi. Toivon pääseväni todistamaan monenlaisia hankkeeseen kuuluvia aktiviteetteja, ja kertomaan niistä täällä aina mahdollisuuksien mukaan. Seuraava päivitykseni putkahtaa ulos varmaankin vasta kun olen toipunut ensimmäisestä viikosta ja ehtinyt asettua aloilleni – siihen saakka siis!