”Mitä sinä tarkalleen ottaen teet siellä?” tai ”Mikä on missiosi täällä?”
Molemmat ylläolevat ovat usein kuultuja kysymyksiä viimeisen muutaman kuukauden aikana: edellinen on suomalaisten esittämä tiedustelu, jälkimmäinen taas senegalilaisten. ”mission” tarkoittaa ranskaksi työmatkaa tai vain yleisesti tehtävää (mutta myös lähetystyötä, kuten englannin kielessä).
Ensimmäisen Senegalin kuukauteni aikana ja sitä ennen vastasin kysyjille ensin ”hyvä kysymys”, sitten lisäten jotakin epämääräistä ja koettaen kaivella muistiani alustavan työnkuvan sisällöstä.
Toisen kuukauden aikana aloin itse vähitellen hahmottamaan, mitä kaikkea minulta voidaan odottaa ja mitä voisin hankkeen piirissä Senegalissa ja Suomessa tehdä.
Nyt kolmannen kuukauden puolivälissä voisin jo koettaa vastata itse kysymykseen : )
Kirjoitusta
Tähän mennessä olen tehnyt vähemmän perushallinnollisia töitä, kuten hankkeesta raportointia – johtuen osittain siitä, että hanke lähti tänä vuonna varsinaisesti käyntiin vasta toukokuussa, ja varsinaista raportointia on ollut toistaiseksi vähän. Kirjoittamista on sinänsä riittänyt, kuten: reilun sivun mittainen artikkeli partioviestinnän käyttöön Woomal-hankkeen vuoden 2009 saavutuksista ja tämän vuoden näkymistä; lyhyt kuvaus hankkeeseen liittyvästä pienlainajärjestelmästä; raportti toukokuussa pidetystä suunnittelutyöpajasta; Niakhariin ja Diourbeliin tehtyjen seurantamatkojen raporttien täydentäminen omilla muistiinpanoillani; pöytäkirja hankkeen ohjausryhmän kuukausittaisesta kokouksesta; artikkeleita ja yleistietoa hankkeesta kertovaan uutislehtiseen; ja päivitys Woomal-hankkeen yleisesittelyyn. Teimme myös Woomal-hankkeesta ranskankielisen powerpoint-esityksen, jota on hyödynnetty mitä erilaisimmissa yhteyksissä – kuulemma muun muassa ensimmäisessä Kilke-leirin senegalilaisten lähtijöiden viikonlopputapaamisessa.
Ranskan kirjoittaminen on lähtenyt parin vuoden tauon jälkeen taas sujumaan, vaikka joudunkin vielä käyttämään internet-sanakirjoja etsiessäni lauseisiin sopivia sanoja. Käännöspuolen osalta käänsin tämän vuoden ensimmäisen neljännesvuosiraportin ranskasta suomeksi. Lisäksi olen aloittanut kääntämään ”Siisti savanni” -vihkosesta erilaisia Suomessa mahdollisesti toteutettavia Woomal-aktiviteetteja ranskaksi, koska Senegalissa ollaan myös kiinnostuneita siitä, mitä Suomessa ympäristökasvatuksen ja Woomalin puitteissa tehdään.
Pelkän raportoinnin sijaan tiedonhaku mitä erilaisimmissa muodoissaan muodostaa merkittävän osan työtäni, koska hankepaikkakunnilla kaivataan erityisesti tietoa ja kuvallista materiaalia. Käsitteiden määrittely (ympäristökasvatus, ilmastonmuutos, aavikoituminen, jätehuolto, sosiaalinen mobilisaatio…) ja niiden paperille laittaminen vaatii tiedonhakua -ja käsittelyä, johon saa käytettyä yllättävän paljon aikaa. Lisäksi olen koettanut etsiä valmista tai osittain sovellettavaa ympäristökasvatusmateriaalia kyseisistä teemoista, mutta etenkin kehitysmaakäyttöön sitä löytyy internetistä hyvin vähän. Löysin joitakin kiinnostavia ranskankielisiä artikkeleita hankkeen teemoista sekä osittain Woomalin käyttöön sopivia videopätkiä verkosta.
Useimmiten minut löytää tietokoneeni näytön takaa niin Dakarissa, Mborossa kuin muillakin hankepaikkakunnilla. Suljen koneen lähinnä matkustaessani, osallistuessani ympäristökasvatustilaisuuksiin käytännössä tai tavatessani ihmisiä toimiston ulkopuolella.
Liikkumista
Matkustaminen kuuluu myös työnkuvaani. Mboro-Dakar -akselin lisäksi olen osallistunut seurantamatkoille yhdessä hankkeen johtoryhmän jäsenten kanssa Niakharissa, Diourbelissa ja Koldassa. Etelä-Senegalissa sijaitsevaan Koldan kaupunkiin jäin viikoksi itse seurantapäivän jälkeen auttamaan aktiviteettien järjestämisessä ja niistä raportoinnissa.
Vaikka matkustaminen onkin äärimmäisen antoisaa, on se Senegalin oloissa etenkin pidempien välimatkojen kohdalla myös suhteellisen rankkaa. Kesäkuun alussa tekemäni viikon matka Koldaan, Etelä-Senegaliin vei menomatkalla kymmenen tuntia, paluumatkalla yksitoista. Muille hankepaikkakunnille pääsee Dakarista yleensä 3-4 tunnissa.
Yleisimpänä kulkuvälineenä on 7-paikkainen taksi: pienimuotoiseksi joukkoliikennevälineeksi muutettu farmariauto, Peugeot 506. Yleensä mikään auton mittareista ei toimi, taaimmaisella penkillä istuessa pää osuu jatkuvasti kattoon, ja halkeilevaa tuulilasia koristavat uskonnollisten johtajien sekä tähtipainijoiden kuvat. Ilmanvaihto toimii avonaisten ikkunoiden kautta, mutta lämpötila nousee silti iltapäivällä matkustaessa ainakin 40 asteeseen etenkin takapenkillä. Toivottavaa on, että auton pakoputki toimii, sillä muuten päänsärky iskee melko äkkiä.
Aina näitä luksusluokkaan kuuluvia 7-paikkaisia joukkoliikennevälineitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Etenkin lyhyemmillä matkoilla usein ainoana vaihtoehtona on pikkubussi, johon mahtuu helposti kolmisenkymmentä ihmisitä ja jonka täyttyminen saattaa yhtä helposti kestää mitä tahansa tunnista kolmeen tuntiin. Ennen bussin täyttymistä liikkeelle ei lähdetä, joten odotellessa ehtii hyvin etsiä ruokaa ja juomaa matkan varrelle. Kuvass olevan pikkubussin jouduimme poikkeuksellisesti vuokraamaan kahden ihmisen käyttöön, koska muita kulkuneuvoja ei enää Niakharista Bambeyhin (välietappi matkalla seuraavaan kohteeseen, Diourbeliin) kuuden jälkeen illalla kulkenut. Auton pohja oli lähes kokonaan läpiruostunut, ja vaihdekepin alta pilkotti alla viilettävä maa.
Vielä ihan toimiva pikkubussi, pientä remppaa vailla.
Kohtaamista
Ihmisten tapaaminen on tärkeä osa Woomal-hanketta. Yhteistyökumppaneiden, kuten kortteliyhdistysten tai nais- ja nuorisojärjestöjen edustajien tapaamiseen tulisi oikeastaan käyttää enemmänkin resursseja. Lisäksi yhteyksiä ylläpidetään kunkin hankepaikkakunnan viranomaisiin, pormestarista ympäristötarkastajaan. Kansallisella tasolla koordinaatiotiimi, jonka osana työskentelen, pitää myös yhteyttä ympäristöministeriöön ja merkittävimpiin ympäristön kanssa työskenteleviin järjestöihin Senegalissa.
Yhteydenpidon tarkoituksena on pitää eri tahot tietoisina siitä, mitä Woomal-hanke tekee ja toisaalta olla selvillä siitä, mitä muut tekevät. Kun tiedetään, mitä kukin tekee, voidaan tarvittaessa työskennellä yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi tai pyytää kunnalta tukea esimerkiksi traktorin, lapioiden tai muiden tarvikkeiden muodossa siivoustalkoiden järjestämiseen hankepaikkakunnalla.
Puhumista
Sokerina pohjalla on itse ympäristökasvatustilaisuuksiin osallistuminen ja niiden järjestäminen, sillä niissä näkee parhaiten sen, miten hanke käytännössä toimii. Kansallisen tason tapahtumien ja koulutusten järjestäminen lankeaa suurelta osin hankkeen koordinaattorin, Diarin, vastuulle, mutta koetan auttaa parhaani mukaan etenkin viestintäpuolessa ja tapahtumista raportoinnissa.
Woomalin aktiviteetit hankepaikkakunnilla alkoivat tänä vuonna harmillisen myöhään, koska hanke haluttiin arvioida viime vuoden osalta kunnolla ja miettiä, mitä täksi vuodeksi pitäisi muuttaa tai tehdä toisin. Mborossa ehdin toukokuun lopussa osallistua yhteen jätehuoltoaiheiseen ryhmäkeskusteluun, ja Koldassa taas Maailman ympäristöpäivän myötä useampaankin erilaiseen aktiviteettiin, joista lisää tulevassa Kolda-kirjoituksessa.
Ryhmäkeskustelu jätehuollosta naisten lukutaitoluokassa.
Tapahtumissa olen mielelläni raportoijan ja tarkkailijan roolissa, vaikka paikallisen yleisön silmissä tämä saattaa näyttäytyä enemmän koristeena ja kiinnostuksen kohteena : ) Olen kuitenkin puhunut ranskaa yleisön edessä mikrofoniin ja ilman (joku on kääntänyt wolofiksi tai pulaariksi yleisöstä riippuen), ja vähintäänkin esitellyt Woomal-hanketta ja kertonut kuka olen, mistä tulen ja miksi.
Varsinaisen tieto-osuuden pitää yleensä joku muu, jottei aikaa tuhrautuisi liikaa kääntämiseen. Muutenkin pidän parempana sitä, että paikallinen puhuu paikallisten kanssa, koska siten viesti menee paremmin perille kuin jos ulkopuolinen kertoo kuinka tulisi toimia. Olen kuitenkin puheenvuoroissani kiitellyt yleisöä läsnäolosta ja toivonut heidän soveltavan uusia tieto-taitoja käytännössä tai muuttavan edes pienen osasen jokapäiväisistä toimistaan ympäristöystävällisemmäksi. Esimerkiksi Mborossa naisten lukutaitotunnin päätteeksi pidetyssä ryhmäkeskustelussa esitin toiveen, että joskus kaupassa voi myös kieltäytyä pienistä, ohuista, mustista muovipusseista ja miettiä niille vaihtoehtoja…mutta ihmisten on tunnetusti vaikea muuttaa käytöstään nopeasti. Kuinka moni suomalaisista on siirtynyt muovipusseista kangaskasseihin?
"Grand" Mass (lukutaitohankkeen vetäjä), naisten lukutaitoluokan opettaja, minä ja Mboron Woomal-koordinaattori Issa Sow.
Suunnittelua
Eilen aloimme Mborossa suunnittelemaan reilun viikon päästä pidettävää sosiaalista mobilisaatiota (en tunne tälle mitään järkevää suomennosta), jossa on tarkoitus pohtia yhdessä Mboron asukkaiden ja kutsuvieraiden, kuten ympäristöviranomaisten, järjestöjen edustajien ja kunnanjohtajan kera mitä jäteongelmalle voisi konkreettisesti tehdä. Tätä suunnittelua ja tilaisuuden toteuttamista taas tukevat oikeastaan kaikki edellä luetellut muut työtehtävät, joihin voisin vielä lisätä yhden hyvin olennaisen: yleisen säätämisen. Järjestelyä, varmistelua, yhteydenpitoa, sähköpostien lähettämistä ja skype-keskusteluja eri osapuolten kanssa käydään lähes päivittäin, eikä ilman niitä hanke etene.
Usein Senegalissa esitetty kysymys on: ”entä työ / hanke, miten se etenee?”. Yleensä vastaan myöntävästi, vaikka toisinaan tuskastuttaa ja välillä taas vilistetään vauhdikkaammin eteenpäin. Wolofinkielisen sananlaskun mukaan ”vain rauhallisesti etenemällä saa apinan kiinni puskassa” (ndank ndank mooy japp golo ci niaye), eli suomalaisittain käännettynä ”hiljaa hyvä tulee”. Näillä neuvoilla jatkan siis missiotani : )
